Suomessa elää kymmeniä eri muurahaislajeja, mutta vain harvat niistä hakeutuvat sisätiloihin tai aiheuttavat ongelmia ihmisille. Tunnistamalla muurahaislajin oikein voit torjua ongelman tehokkaammin ja estää sen uusiutumisen. Tässä esittelemme neljä rakennuksissa tai niiden läheisyydessä tavattavaa, Rentokilin yleisimmin torjumaa muurahaista: mauriainen, faaraomuurahainen, aitohevosmuurahainen sekä harvinaisempi "ghost ant". Jokaisella lajilla on omat tapansa, elinympäristönsä ja torjuntakeinonsa – lue lisää ja selvitä, mikä muurahainen on asialla kiinteistössäsi.
(Lasius niger)
(Monomorium pharaonis)
(Camponotus herculeanus)
Parveilevat varhain keväällä jo ennen juhannusta.
Parittelun jälkeen naaras pudottaa siipensä sekä aloittaa pesän rakentamisen maahan.
Varsinainen pesä rakennetaan yleensä pintavikaiseen pystypuuhun tai vaurioituneeseen hirteen.
Noin 3-6n vuoden kuluessa pesän koko on jo tuhansia työläisiä, jolloin naaras alkaa tuottamaan uusia lisääntymiskykyisiä naaraita ja koiraita.
Ravinnokseen ne käyttävät sokeripitoisia aineita, kirvojen mesikastetta sekä toisia hyönteisiä.
Ravinnonhakumatka voi ulottua jopa 100m päähän pesästä.
Hevosmuurahaisten pesiytyminen rakenteisiin on aina vakavasti otettava ongelma, joka yleensä havaitaan vasta kun tuhot ovat ehtineet jo laajalle. Pesä nostaa lämpöä puussa, jolloin myös sienet viihtyvät jo vaurioituneessa puussa aiheuttaen lisäongelmia.
.2023-10-30-14-55-24.webp)
(Tapinoma melanocephalum )
Kulkeutuvat Suomeen yleensä tavaraliikenteen tai kasvien mukana.
Pesiä on aina useampi ja yksittäinen pesä saattaa sisältää useita kuningattaria. Yhdessä pesässä on yleensä 100-1000 yksilöä ja pesiä liikutellaan ja pesäpaikkaa vaihdellaan usein.
Sisälle päästessään suurin liikehdintä tapahtuu yleensä keittiön ja kylpyhuoneen alueilla, mutta ne voivat rakentaa pesänsä myös herkemmin häirityillekin alueille, kuten kukkaruukkuun tai kirjahyllyn kirjaan.
Ghost antit ovat vakavia tuholaisia erityisesti kasvihuoneissa, jossa ne keräävät kasvien kirvoista makeaa nestettä.
Myös kotitalouksissa ne ovat pääsääntöisesti makean perään, kuten sokerin, viljan ja siirapin, mutta ne hyödyntävät myös rasvaiset ruoantähteet ja hyönteiset.
Niiden on tutkittu levittävän runsaasti eri bakteereja, ja siksi ne ovat merkittävä biologinen riski erityisesti sairaaloissa.
Muurahaiset ovat poikkeuksellisen järjestäytyneitä hyönteisiä, joiden yhdyskunnat, pesärakenteet ja elintavat tekevät niistä sitkeitä ja vaikeasti torjuttavia tuholaisia. Alla olevat faktat auttavat ymmärtämään, miten muurahaiset elävät, miksi ne hakeutuvat rakennuksiin ja miten niiden käyttäytyminen vaikuttaa torjunnan onnistumiseen.
Yhteiskuntaeläimiä: Muurahaiset elävät suurissa, tiukasti organisoiduissa yhdyskunnissa, joissa jokaisella yksilöllä on oma tehtävänsä.
Kuningatar on lisääntymiskone: Jokaisessa pesässä on yleensä yksi tai useampi kuningatar, jonka ainoa tehtävä on munia – jopa tuhansia munia elinaikanaan.
Työläiset hoitavat arjen: Pesän lukumäärällisesti suurin ryhmä on työläiset – steriilejä naaraita, jotka huolehtivat ravinnon hankinnasta, munien hoidosta ja pesän puolustamisesta.
Pesä voi sijaita yllättävässä paikassa: Muurahaispesä voi löytyä maaperästä, rakennuksen rakenteista, seinän välistä, sähkökaapeista tai jopa kukkaruukuista.
Kulkureitit syntyvät hajujälkien avulla: Muurahaiset kommunikoivat feromoneilla. Kun yksi muurahainen löytää ruokaa, se jättää hajupolun, jota muut seuraavat.
Kaikkiruokaisia selviytyjiä: Useimmat muurahaislajit syövät makeaa ravintoa, jätteitä, kuolleita hyönteisiä ja jopa eläinproteiineja. Tämä tekee niistä tehokkaita selviytyjiä.
Rakennuksiin hakeudutaan ravinnon ja suojan vuoksi: Erityisesti keväällä ja kesällä muurahaiset etsivät uusia pesäpaikkoja ja ravintoa – ja siksi ne ilmestyvät myös sisätiloihin.
Siivekkäät muurahaiset ovat parittelevia yksilöitä: Kesällä esiintyvät siivekkäät muurahaiset ovat kuningattaria ja koiraita, jotka etsivät parittelukumppania ja perustavat uusia yhdyskuntia.