Usein kysyttyä sokeritoukista

Sokeritoukka (Lepisma saccharina) on yksi maailman vanhimmista hyönteislajeista. Ne ovat yleisiä Suomessa ja kuuluvat kolmisukahäntäisten (Zygentoma) hyönteislahkoon, jota on arvioitu yli 300 miljoonan vuoden ikäiseksi. Sokeritoukka on täysin siivetön, nopeasti liikkuva ja valoa pakoileva hyönteinen, joka on yleinen vieras kylpyhuoneissa.

Sokeritoukka on väritykseltään hopeanhohtoinen ja metallinkiiltävä. Vartalo on muodoltaan "porkkanamainen" eli päästä leveämpi ja peräpäätä kohti kapeneva. Aikuinen yksilö on pituudeltaan yleensä 7–12 mm. Takapäässä on kolme lyhyttä sukasta.

Sokeritoukka voi saastuttaa elintarvikkeita liikkuessaan viemäreissä tai aiheuttaa materiaalivahinkoja syömällä tärkkelyspitoisia materiaaleja. Se ei kuitenkaan pure, pistä, tai levitä tauteja suoraan.

Kerros- ja rivitaloissa sokeritoukat kulkeutuvat useimmiten putkien läpivientien ja viemäriverkoston kautta asunnosta toiseen. Ne tulevat sisätiloihin etsimään lämpöä, suojaa ja ravintoa. Sokeritoukat voivat elää rakennuksen rakenteissa pitkiäkin aikoja.

Ei välttämättä. Pieni määrä sokeritoukkia märkätiloissa (kylpyhuone tai sauna) on normaalia. Jos niitä kuitenkin esiintyy runsaasti täysin kuivissa huoneissa tai määrä on poikkeuksellisen suuri, se voi joskus olla merkki rakenteiden liiallisesta kosteudesta tai putkivuodosta.

Varmin merkki on itse hyönteisen näkeminen. Koska sokeritoukka on yöaktiivinen, se paljastuu usein silloin, kun menet yöllä kylpyhuoneeseen ja sytytät valot – tällöin se vilahtaa nopeasti piiloon.

Jos näet yksittäisiä sokeritoukkia kylpyhuoneessa, ei ole vielä syytä huoleen. Jos niitä sen sijaan esiintyy usein, erityisesti päiväsaikaan, tai muissa huoneissa, on syytä ottaa yhteyttä tuholaistorjunnan ammattilaiseen.

Tärkein ero on olinpaikka: sokeritoukka viihtyy kosteissa tiloissa (kypyhuone), kun taas paperitoukka leviää kuiviin huoneisiin. Ulkonäöltään sokeritoukka on kiiltävä ja hopeinen, paperitoukka on mattapintainen, harmaa, karvaisempi ja kookkaampi.

Sokeritoukkiin tehoavat usein kaupoista saatavat torjunta-aerosolit. Tärkeintä on kuitenkin muuttaa olosuhteet niille epämieluisiksi: laske ilmankosteutta, kuivaa lattiat lastalla ja kaada viemäreihin säännöllisesti kiehuvaa vettä.

Sokeritoukka vaatii elääkseen lämpöä ja kosteutta. Siksi sen lempipaikkoja ovat lattiakaivot, viemärit, kylpyhuoneen laattojen aluset ja keittiön allaskaapit.

Sokeritoukka syö tärkkelyspitoista ravintoa. Kylpyhuoneessa se löytää ravinnokseen hiuksia, irronnutta ihosolukkoa, pölyä, hometta ja likaa.

Pidä märkätilat mahdollisimman kuivina tuulettamalla ja varmistamalla hyvä ilmanvaihto. Tiivistä lattianraot ja listat silikonilla, jotta sokeritoukille jää vähemmän piilopaikkoja. Imuroi kylpyhuone säännöllisesti poistaaksesi niiden ravinnonlähteet.